Olanseudun paikallisten kipuongelmien yleispiirteitä


Muistathan olkapään rakenteen.
Lyhennökseen tästä.

Kivut syntyvät usein pitkäaikaiseen yläraajojen toimistotyörasitukseen liittyen. Kun työskennellään vuosia päätetyössä näppäimistöllä ja dominantilla kädellä hiirellä enemmän tai vähemmän yläraajat eteenpäin kurotettuina, syntyy scapulohumeraalinen ( lapa-olkalihasten) lihasepätasapaino, jossa osa lihaksista on kireitä ja lyhentyneitä ja osa heikentyneitä. Useinmiten enemmän dominantin käden puolella lavat kiertyvät jnvrn eteenpäin ja nousevat ylöspäin. Tässä lihaksista erityisesti m. subscapularis lavan ja rintakehän välillä olan sisäkiertäjälihaksena sekä rhomboideus ja levator scapulae lihakset jänteineen kiristyvät ja lyhentyvät, niin että olan sisäkierto rajoittuu ensimmäisenä enemmän dominantin eli yleensä oikean käden puolelta. Tämä johtaa lavan etukiertoon ja kohoamiseen, joka muuttaa samalla lavan glenohumeraalisen eli olkavarren pään nivelkuopan asentoa myös samoihin virheellisiin suuntiin. Tässä asennossa alkaa lopulta jo kyseisen olan elevaatioista fleksiokin eli eteenpäin nosto rajoittua ja pikkuhiljaa tulee muitakin liikerajoituksia. Seuraavaksi olan kiertäkalvosimen eli rotator cuffin lihasten jänteistö alkaa ylikuormittua, jolloin voi syntyä olan ns. tendinoosikipuja ( jänteiden "rispaantumis"-rastuskipuja) ja lopulta myös relatiivinen eli lievä toiminnallinen impingement-syndrooma, joka hoitamattomana tilana johtaa absoluuttiseen impingement-syndroomaan ( jollainen voi syntyä myös ikääntymisen myötä anatomisista rakennehäiriöistä ja degeneratiiviissta seikoista johtuen). Tätä ennen on toimistotyötekijälle on voinut kehittyä myös laajempia niskahartiaseudun toiminnallisia kipuongelmia. Erityisesti em. scapulohumeraalinen lihasepätasapaino, pitkään jatkuessaan kuormittaa myös th-rangan ja thoraxin keski- ja yläosan rakenteita ( myös th-rangan ja kylkiluiden pieniä niveliä ) ja lopulta myös yläniskaa. Näin voivat syntyä myös ns. toiminnallinen TOS-oireyhtymä ja yläcervicaaliset päänsärkyongelmat ( m. levator scapulae ja scalenuslihakset kiinnittyvät ylä- ja keskicervicaalialueille )
Hyvin usein olanseudun rasituskipujen taustalla löytyy toiminnallisia kaularangan, rintarangan ja rintakehän yläaukeaman sekä hartiarengaan / lavan-olan lihastasapainon ongelmia, jotka voivat paitsi kulminoitu olanseudun kivuiksi myös matkia olanseudun kipuja.

Kiertäjäkalvosimen (rotator cuff ) tendinoosi (jännetulehdus )
Rotator cuffin tendinoosit ja niistä olan supraspinatustendinoosi ( sivunostolihaksen jänne ) ovat tavallisin olanseudun rasituskipujen syy. Myös m.infraspinatuksen ( olan ulkokiertäjälihas ) jänne tulehtuu usein ja joskus m. subscapulariksen ( sisäkiertäjälihas ) jänne myös. Jännetulehdusten taustalla voivat olla paitsi staattinen / toistotyörasitus ja sen myötä hartiarengaan / lavanseudun toiminnallisen anatomian / asennon muutokset, myös pienet traumoissa joko suorana reilumpana väkivaltana tai jänteiden haurastumisen pohjalta lievemmässä vammassa syntyneet pienet jännetulehdukset tai -repeämät. Rotator cuffin tendinoosissa aktiiviset olkaliikkeet, useinmiten erityisesti sivunosto eli abduktio, rajoittuvat kipukaarimaisesti ( sivunoston keskikolmannes ) sivunostossa kivusta. Jänteen tai sen päällisen ns. subacromiaalibursan tulehdusturvotus aiheuttaa tyypillisen relatiivisen kipukaaren tai pahimmillaan jonkinasteisen impingement ( lavan acromion lisäkkeen alapuolisen jänneahtaustilan ) oireen.

Kalkkinen tendiniitti tai bursiitti
Tämä kivulias jännetulehdus esiintyy keskimäärin 8% väestöstä ja sitä luonnehtii kalkkeumien synty jänteiden sisälle tai vieruskudoksiin. Kalkkeumien arvellaan syntyvän joskus pitkittyneiden jännetulehdusten seurauksena, mutta useinmiten kyseessä lienee ns. sisäsyntyinen kalkkeuma, jonka taustalla ainoastaan geneettinen säätelyhäiriö eli toisilla ihmisillä vain jokin solu alkaa tuottaa kalkkia ilman mitään ulkoista syytä. Aika usein kalkkeuman löytyminen voi olla pelkästään ns. sivulöydös eikä tarvitse liittyä mitenkään potilaan oireiluun. Joissakin tapauksissa kalkkeuma voi jänteen sisällä / sen vieruskudoksisssa hajota / revetä, jolloin kiteistä kalkkimassaa voi päästä kiertäjäkalvosimen päällä oleva ns. subacromiaalibursaan. Tuolloin syntyy tyyppillisesti akuutisti erittäin kivulias olka, jossa olanseutua ei voimakkaiden kipujen vuoksi pysty juurikaan liikuttelemaan. Subacromiaalinen sivu-takasuunnasta vapaaseen subacromiaalitilaan annettu kortikosteroidi-puudukeinjisointi auttaa hyvin tuolloin jopa parissa päivässä.


Rotator cuffi tendinoosien ja bursiitin hoitoperiaatteet
Rotator cuffin ja bicepsin caput longumin tendiniitit sekä subacromiaalinen bursiitti reakoivat usein samantyyppisiin hoitoihin. Lievissä tai alkavissa tendiniitti tai bursiittivaivoissa voivat auttaa alla olevat hoitotoimenpiteet, vaikka usein joudutaankin turvautumaan kortikosteroidi-puuuduke injisointihoitoihin.
  • Nonsteroidaaliset tulehduskipulääkkeet (NSAID = nonsteroidal anti-imflammatory drugs) voivat auttaa lievissä pitkittyneissä tai alkavissa tendiniitti / bursiittivaivoissa.
  • Voimakkaimmista kipulääkkeistä voi olla apua kivunhallinnassa erityisesti yöuntakin turvaamaan.
  • Paikalliset kylmäpakkaukset aina käyttökelpoisia kivun hoidossa.
  • Kiputuntemusten mukaan tehdyt nousujohteiset liikehoidot alkuun ilman vastustusta.
  • Kortikosteroidi puudukeinjektiot ovat tehokkain hoitokeino olan rotator cuffin tendiniittien tai bursiittien hoitona erityisesti akuutissa vaiheessa ( sairaus alle 3 kuukautta ) mutta useinmiten myös kroonistuneissa kivuissa. Hoitotulos on pidemmän aikaa hyvä tai pysyvä, jos injisointihoitoon yhdistetään vielä tarvittaessa sopiva paitsi hartiarenkaan / lavan lihastasapainoa ja asentoa parantava ja rotator cuffin jänteitä vahvistava harjoitusterapia. Kortikosteroidi-puudukeinjisoinnin hoitotulokseen vaikuttaa myös se, että onko lääkäri tehnyt oikean diagnoosin kliinisessä tutkimuksessaan tai injisoinut aineet oikeaan paikkaan. Injisointeja ei pidä antaa koskaan tiukan jänteen sisään ( tuolloin injisoitaessa tuntuisi kova vastus ), joka haurastuttaisi jännettä, vaan jänteen päälle tai viereen vapaaseen tilaan jossa ei tunnu injisointivastusta. Injisointia ei saisi antaa myöskään liian pinnallisesti, josta seuraa paitsi huono hoitotulos myös ihonalaisen rasvakerroksen atrofioitumista. Yksittäisen lievän / kohtuullisen tendiniitin kortikosteroidi-puudukeinjisoinnin jälkeen kivut puudutusvaikutuksesta helpottuvat, joka on merkki injisoinnin menemisestä oikeaan paikkaan.
  • Kalkkisessa toistuvassa rotator cuffin tendiniittissä, jos kalkki on vielä pehmoista voi radiologi UÄ-ohjauksessa aspiroida eli imeä kalkin pois neulalla, jonka tilalle tuolloinkin injisoitaisiin kortikosteroidi-puuduketta. Harvinaisissa tapauksissa kalkin ollessa kookas ja kova voi tulla kyseeseen kalkin kirurginen poisto tähystysleikkauksella.
  • Jatkuvasti toistuvissa rotator cuffin tendiniiteissä / subacromiaalibursiitissa ja lopulta huonosti kortikosteroidi-injisointeihin tai harjoitusterapiaan reakoivissa tapauksissa kyse voi olla ns.
*
ahdas-olkasyndrooma eli impingement-syndrooma. Tuolloin kyseeseen voi tulla operatiivinen jänteille tilaa antava hoito, jossa tehdään ns- acromioplastia eli jänteiden kattoa eli lavan acromionlisäkettä lyhennetään sekä yksi usein samalla ahtauttava nivelside. Tämä leikkaus tuottaa yleensä hyvän tuloksen, jos leikkaus on tehty oikealla indikaatiolla. On tärkeätä, että impingmenet-syndrooma on toistuvin kliinisin tutkimuksin tai kuvauksin varmistettu ennen ko. leikkaukseen ryhtymistä. Erityisen tärkeää on, ettei impingement-olkana lähdettäisi leikkaamaan frozen shoulderia ( joka pitkittää / pahentaa aina potilaan jäätyneen olan sairastamista ), instabiilia olkaa ( joka pahentaa instabiliteettia ) tai esim. toiminnallista TOS-oireyhtymää ( joka pahentaa usein ko. oireiyhtymää ja voi johtaa myös hankalampiin monietiologisiin kipusyndroomiin kuten RSD-syndroomaan )

Frozen shoulder eli jäätynyt olka tai capsulitis adhaesiva articulatio humeroscapularis
Frozen shoulder oireyhtymän kehittyminen on edelleen mysteeri mutta esim. yleisiä tunnettuja riskitekijöitä ovat trauma, diabetes, kilpirauhassairaus ja dyslipidemia. Kliiniset tutkimukset ovat viitanneet, että monilla frozen shoulder potilailla löytyy viitteitä autonomisen sympaattisen hermoston toimintahäiriöistä. Diabeetikoilla frozen shoulderia n. kaksi kertaa enemmän ja parantumisajat n. kaksi kertaa pidempiä.
Tutkimuksissa on havaittu, että vaikkakin frozen shoulderissa glenohumeraalisen nivelen synoviaalinen kapseli useinmiten affisoituu tulee kuitenkin myös suuri osa liikerajoituksista kudosmuutoksista glenohumeraalisen nivelkapselin ulkopuolelta ( esim. coracohumeraalinen ligamentti, rotator intervallin pehmytkudokset, m. subscapularis affisoituu jänteeltään kiristyen ja lyhentyen vähän samaan tapaan kuin Dupuytren contractuurassa). Näiden kontraktuurojen kehittymisen arvioidaan johtavan klassiseen frozen shoulderin progressiivisten kapsulaaristen mallien mukaisiin liikerajoitusten kehittymiseen glenohumeraalinivelessä, jossa rajoittuu ensin ulko- ja sisäkierto ja sitten abduktio ja fleksio sekä adduktio ja viimeisenä ekstensio - jälkimmäiset ensimmäisiä lievemmin.
Frozen shoulder voi tulla myös esim. olkaleikkausten jälkeen kuten joskus ns. impingement-syndrooman leikkauksen yhteydessä ( tuolloinkin osa oireilevista voinut olla jo primaaristi frozen shoulder eikä impingement-potilaita ennen leikkaustakin ). Tilaan liittyy myös paikallisen osteoporoosin kehittyminen olkavarrenluun päähän, joka voi tulla osin immobilisaatiostakin. Lisäksi on arveltu, että oireilun taustalla saattaisi olla jonkinlainen verenkierrron tai autonomisen hermoston toimintahäiriö kuten RSD-syndroomassa. Mitään varmaa syytä oireilun kehittymiselle ei ole kuitenkaan pystytty tutkimuksissa toistaiseksi esittämään. Lohduttavinta potilaille on spontaanin paranatumisen erittäin suuri todennäköisyys pitkällä paranatumisaikataululla. Lähes kaikki potilaat parantuvat oireettomiksi n. vuoden - kahden vuoden sairastamisen jälkeen. Ensioireita ovat olan useinmiten varsin kivulias jäykistyminen, jossa olan ulkokierto ja sisäkierto jäykistyvät ensimmäisenä ja seuraavaksi sivunosto ja viimeisenä etunosto.
Tauti jakaantuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä kuukausia ( usein 5-7 kuukautta ) kestävässä vaiheessa olka on särkevän jäykistyvä, toisessa taas 5-7 kuukautta kestävässä vaiheessa olka on enää jäykkä ja kipuja pääasiassa vain ääriasennoista sekä rasituksesta ja kolmannessa vaiheessa olan liikkuvuus palautuu tavallisimmin taas 5-7 kuukauden aikana normaaliksi. Diabeetikolla em sairauden eri vaiheet voivat kestää kaksi kertaakin pidempään.
Narkoosimanipulaatiota jäätyneen olan hoidossa käytetään nykyisin vain vaikeissa tapauksissa ( lähetin viime vuonna 5 potilasta narkoosimanipulaatioon, joista subj. / objekt. tyydyttävät tulokset - tässäkin ilmeisesti tärkeätä valita oikeat potilaat kyseiseen hoitoon viitaten tehtyyn seuraavaan tutkimukseen; Narkoosimanipulaatio jäätyneen olkapään hoitona. Satunnaistettu vertailututkimus.

Rotator cuffin ruptuura ( kiertäjäkalvosimen repeämä )
Nuoremmilla alle 40 vuotiailla ihmisillä rotator cuffin repeämä on harvinainen ja liittyy pääasiassa vammoihin, kuten kaatumiseenn tai putoamiseen jne. Yli 40 vuotiailla voi pienempikin revähdysvamma aiheuttaa joskus kiertäjäkalvosimen repeämän. Rotator cuffin repeämä eli yleensä yhden jänteen repeämä kiertäjäkalvosimessa voi olla osittainen, jossa ainostaan osa jänteen pinnasta on repeytynyt eikä repeämä ulotu jänteen läpi. Täydellisestä repeämästä puhutaan taas silloin, kun repeämä ulottuu koko jänteen läpi. Täydellinen repeämä pyritään useinmiten ainakin työikäisiltä hoitamaan operatiivisesti, mutta osittainen repeämä paranee pääsääntöisesti joko itsestään tai kuntoutuksen keinoin. Pienten repeämien diagnostiikka voi olla usein vaikeata paitsi kliinisessä myös UÄ-tutkimuksessakin ja niiden oireet muistuttavatkin paljolti rotator cuffin tendiniittiä. Myös osittaisen rotator cuff-ruptuuran hoidot ovat pääasiassa samat kuin tendiniiteissä. Jos kortikosteroidi-puudukeinjisointi subacromiaalisesti annettuna ei auta kuin korkeintaan lyhyen aikaa voi oireilun taustalla epäillä olevan osittainen kiertäjäkalvosimen repeämä.

external image FileLink57.gif
Olkapään supraspinatus- eli loitontajajänteen ja sen kiinnityskohdan "tulehdus" - supraspinatustendiniitti - on 35-50 -vuotiaiden yleisin olka- ja hartiaseudun kiputila. Tyypillisesti olkapää kipeytyy, kun työskennellään käsi kohoasennossa. Jos rasitukseen liittyy runsaasti toistoliikkeitä, olkapään jännerakenteet ärtyvät helposti, "tulehtuvat" ja paksuuntuvat. Seurauksena on mahdollisesti jo ennestään tiukahkon olkanivelen ahtaus, impingement.
Tyyppioireena kipu kun kättä nostetaan sivulta ylös

Usein vaiva alkaa lievän venähdyksen tai revähdyksen jälkeen. Olkanivel saattaa joillakin ihmisillä olla jo rakenteellisesti ahtaampi kuin toisilla, ja silloin pienempikin vamma tai rasitus voi aiheuttaa oireita. Keski-ikää lähestyttäessä alkava jänteen verenkierron heikkeneminen ja jänteen rappeutuminen ovat merkittäviä tekijöitä oireiden synnyssä.

Tyyppioireena supraspinatustendiniitissä on kipu, kun kättä nostetaan sivulta ylös. Usein esiintyy ns. kipukaari eli kipu on pahin liikeradan tietyssä kohdassa, yleensä vaakatason ylä- ja alapuolella. Leposärky rasituksen jälkeen ja myös yösärky ovat tavallisia.

Lihasvoimat ovat yleensä hyvät tai ainoastaan kivun heikentämät. Eriasteinen rutina on tavallista, kun paksuuntunut jänne kiilautuu kättä nostettaessa olkalisäkkeen alle.

Olkanivelen ahtauden toteamiseksi voidaan käyttää sekä röntgen- että ultraäänitutkimusta

Diagnoosi perustuu oirekuvaan ja kliiniseen tutkimukseen. Olkapään röntgentutkimus ja ultraäänikuvaus auttavat diagnostiikassa ja sulkevat pois olkakivun muita syitä. Olkanivelen varjoainekuvaus eli artrografia poissulkee varsin luotettavasti kiertäjäkalvosimen repeämän. MRI eli magneettikuvaus puolestaan näyttää jänteen rappeuman ja mahdollisen puolieron terveeseen olkapäähän mutta on harvoin tarpeen.

Useimmiten lepo ja lääkkeet riittävät tendiniitin hoidoksi...

Hoitona ovat aluksi lepo sekä särkyä ja ärsytystulehdusta vähentävä lääke. Myös kylmähoito auttaa usein, lämpö taas voi pahentaa oireita. Kortisoni-puudutepistos olkalisäkkeen alle 1-3 kertaa saattaa auttaa ratkaisevasti. Mikäli työ rasittaa olkapäätä ja sisältää eritoten kädet kohoasennossa tapahtuvia liikkeitä, on sairasloma tarpeen. Kokeneen "jumpparin" ohjaama fysioterapia on hyvin olennainen osa konservatiivista hoitoa varsinkin tendiniitin pitkittyessä. Myös työergonomian neuvonta ja huomioonottaminen ovat tärkeitä.
...mutta joskus voidaan tarvita leikkaustakin

Mikäli edellä mainittu ns. konservatiivinen hoito ei tehoa 6-12 kuukauden kuluessa, voidaan harkita leikkaushoitoa. Olkanivel ahtautuu jänteen paksuuntuman, kalkkikertymän, limapussin kroonisen tulehduksen tai olkalisäkkeen luisen nokkamuodostuman vuoksi. Leikkauksella saadaan olkapäähän tilaa poistamalla ahtauttavaa luuta tai pehmytkudosta (acromioplastia). Leikkaus tehdään joko tähystystoimenpiteenä eli artroskooppisesti tai perinteiseen tapaan avoleikkauksena. Artroskopian etuna on pienempi leikkaushaava ja se, että sairaalassaoloaika voi jäädä lyhyemmäksi. Toisaalta avoleikkauksessa ahtauma voidaan poistaa varmemmin.

Oikealle potilasryhmälle kohdennettuna acromioplastia on tehokas kroonistuneen supraspinatustendiniitin hoitokeino.
...MUTTA MYÖS KIERTÄJÄKALVOSIMEN REPEÄMÄ ON MONIEN VAIVA

Useimmiten kiertäjäkalvosimen eli rotator cuffin repeämä syntyy, kun kaadutaan olkapäälle tai ojennetun käden varaan. Myös pitkään jatkunut olkanivelen ahtaus ja ikääntymiseen liittyvä jänteiden rappeuma, verenkierron heikkeneminen voivat johtaa kalvosimen repeämään.
Erona supraspinatustendiniitti-oireisiin muun muassa lihasvoiman voimakas heikentyminen

Kaatuessaan potilas usein tuntee olkapäässä äkillisen kivun ja joskus rusahduksen. Liikkeet vaikeutuvat ja varsinkin käden nosto vaakatason yläpuolelle tulee mahdottomaksi. Kipu pahenee ja yösärky on tavallista. Kipu voi säteillä sormiin ja hartiaan, niskaan. Kliinisessä tutkimuksessa todetaan tavallisesti sivunosto rajoittuneeksi. Lihasvoima voi, repeämän koosta riippuen, olla voimakkaastikin heikentynyt. Pienessä repeämässä oirekuva voi muistuttaa supraspinatustendiniittiä. Repeämädiagnoosi varmennetaan ultraäänitutkimuksella tai artrografialla eli nivelen varjoainekuvauksella.
Hoitoina konservatiivinen hoito tai leikkaus niin kuin supraspinatustendiniitissäkin

Monissa kiertäjäkalvosinrepeämissä konservatiivinen hoito - fysioterapia, tulehduskipulääke, kortisoni-injektiot, tarvittaessa lepo ammatista riippuen - auttaa riittävästi eikä leikkausta tarvita.

Mikäli särky, liikevajaus tai liikkeiden voimattomuus aiheuttaa liian suurta haittaa 2-3 kuukauden konservatiivisen hoidon jälkeenkin, on harkittava leikkaushoitoa. Yli puolen vuoden viive leikkauksessa heikentää leikkaustulosta.
Leikkauksessa repeytynyt kiertäjäkalvosin neulotaan ja yleensä kiinnitetään luukanavien kautta viedyin ompelein luuhun. Mikäli kyseessä on erittäin laaja, rappeuman pohjalta syntynyt repeämä, voidaan joutua tyytymään pelkkään tilaa antavaan puhdistusleikkaukseen. Tälläkin leikkauksella saadaan kuitenkin useimmiten särky helpottumaan.

Leikkauksen jatkohoitona tarvitaan kolmiotyyny tai ns. lentokonelasta 4-6 viikon ajaksi. Fysikaalinen hoito ja ahkera oma harjoittelu liikeradan ja lihasvoiman palauttamiseksi ovat välttämättömät. Lopullinen tulos saavutetaan usein noin puolen vuoden kuluttua leikkauksesta, mutta eritoten lihasvoimassa tapahtuu parantumista vielä sen jälkeenkin.


Rasitusvammat

Olkapään kiertäjäkalvosimen lihasten jänteet ovat alttiita rasitusmuutoksille. Ongelma voi kehittyä olkanivelen yliliikkuvuuden, pitkään jatkuneen toistotyön, huonon työergonomian sekä virheellisen suoritustekniikan seurauksena.
Olkanivelen tyypillisiä rasitusvammoja ovat jänteen tai limapussin tulehtuminen, jänteiden kalkkimuodostumat ja jopa lihasjänteen katkeaminen.
Krooniseen tilanteeseen ajaudutaan, koska olkanivelen ja hartiarenkaan (olkapäät, lapaluut, solisluut ja rintalasta muodostavat hartiarenkaan) toiminta ei ole normaalia. Tällöin lihasjänteet "hankautuvat" olkapäässä lapaluun lisäkettä ja nivelsidekattoa vasten.

Olkapäävaivat voivat johtua niskaongelmista

Hartian ja olkapään ongelmat voivat johtua myös niskasta. Olkapään hermot tulevat kaularangasta ja yläraajan hermot kulkevat olkapään etupuolelta. Kulumamuutokset kaularangassa ja hermojuurten ahtaumat (kaularangassa) voivat painaa hermoa, mikä säteilee kipuna olkapäähän.
Myös olkapään virheellinen kuormitus ja asento voivat painaa olkapään edestä kulkevia hermoja ja aiheuttaa puutumista jopa sormissa saakka. Niskan hyvä lihashallinta ja liikkuvuus ovat tärkeä osa olkapään kivuttomuutta.
Myös rintarangan (yläselän) jäykkyys ja huono asento voivat kuormittaa niskaa ja olkapäätä.

Olkapääongelmien kuntoutus

Fysioterapeutin tehtävä on tarkan tutkimisen jälkeen laatia yhdessä asiakkaan kanssa kuntoutussuunnitelma. Kuntoutussuunnitelmassa fysioterapeutti ja asiakas yhdessä miettivät asiakkaan resursseja ja omia tavoitteita kuntoutumisen suhteen.
Liikeharjoittelun aloittamiseen pyritään mahdollisimman pian, kun olkapäätä ympäröivien ja siihen vaikuttavien kudosten tila sen sallii. Liikeharjoittelulla pyritään lisäämään kudosten aineenvaihduntaa ja täten parantamaan vaurioituneen kudoksen uusiutumista.
Olkapääongelmien kuntoutuksessa harjoittelu täytyy kohdistaa myös heikkoihin vartalon ja lapaluiden lihaksiin, jotta kuntoutuminen on optimaalista.
Olkapääongelmien kanssa kannattaa hakeutua olkapääongelmiin perehtyneen fysioterapeutin vastaanotolle. Fysioterapiakeskus TUF:ssa on vuosien kokemus leikkauksen jälkeisestä ja konservatiivisesta (ei leikatuista) fysioterapiasta. Olkapääongelmia hoitavat vain niihin erikoistuneet fysioterapeutit.

Tendiitti - jänteen tulehtus:

Lihas-jänneyksikkö voi tulehtua jännetupen alueelta, jännetupen ulkopuolelta lihaksen ja jänteen rajakohdasta tai lihaksen kiinnityskohdasta. Tulehdukselle altistavia tekijöitä ovat toistuva rasitus, venähdys, tylppä vamma, staattinen tai repivä dynaaminen työ sekä jänteen kylmettyminen.
Oireet:
- kipu tuntuu liikkeessä tai venytyksessä, ei yleensä levossa.
- kuormitusarkuus, voimattomuus.
- turvotus, joskus narinaa jännettä liikuteltaessa.
- jos tulehdustila on jatkunut kauan, voi röntgenkuvissa näkyä jänteen ympärillä kalkkeutumista.

Tässä teoriaa! Näistä saa tehtyä varmaan hierojille sopivan tietopaketin, kunhan vaan ottaa meille oleelliset tiedot. Mä oon vähän pihalla tän tehtävän teosta, mut laitetaaks me tänne kaikkee tietoo mitä löytyy? koitin saada kuvankin tänne mut se ei onnistunu, jostain syystä..sivun ala reunassa on jotain epämäärästä..
ps. ootko menossa yliopistolle kuunteleen luentoo? En ehdi! Valitettavasti... näihin juttuihin olis kiva upota syvemmällekin...
Ja kuten huomasit, niin tekstisi toiseen paikaan eli meillä on nyt ikään kuin lyhyesti kerrottuna ja sitten tämä perinpohjainen selvitys. Ja täältä luettavista aina ja ikuisesti... K
P.S. antaiskohan muutkin matskunsa tänne wikiin tuotavaksi??!